maanantai 11. lokakuuta 2010

Halonhakkaajan puhelin on kii

 My favourite poem in the world happens to be Finnish. And it just has to be part of my blog, which is part of me. And some pictures that remind me of the atmosphere of this poem.


Heli Laaksonen - Halonhakkaajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.

Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mul ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril, kehu munt,
sain klasist haava, tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.

Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaikki mitä ossan sanno.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti